Kotia kohti

Sunnuntaina oli viimein aika palata takaisin Suomeen. Saimme nukkua pitkään, sillä lentomme lähti Ålesundista vasta kello 13.05 paikallista aikaa. Menin lentokentälle Leenan isäntäperheen kyydillä. Lentokentällä meitä hyvästelemässä oli Teresan isäntäperheen tyttö, josta tuli hyvä ystävä meille kaikille. Kyyneleiltä ei säästytty, kun piti jättää hyvästit Norjalle sekä kaikille uusille ystävillemme.

Teimme välilaskun Oslossa ja meillä oli noin kaksi tuntia aikaa etsiä ruokapaikka ja käydä syömässä. Vihdoin löysimme ruokapaikan, joka sopi kaikille, mutta jonot olivat tietenkin valtavat. Saimme elää jännityksessä, ehtiikö ruokamme tulla ajoissa. Jouduimme syödä suhteellisen nopeasti, mutta kaikkien mielestä ruoka oli todella hyvää. Kaikki onneksi ehtivät ajoissa oikealle portille sekä lennolle.

Helsinkiin saavuttaessa sattui pieniä kommelluksia, kun ei tajunnut kaikkien ymmärtävän Suomea, ettei voi puhua mitä haluaa. Lentokentältä menimme junalla Tikkurilaan. Siellä etsimme ruokapaikkoja, mutta päädyimme loppujen lopuksi hakemaan kaupasta eväät mukaan junaan. Junassa meillä oli oma kabinetti. Siellä vietimme vielä viimeiset hetket yhdessä Suomi tiimimme kanssa. Luimme horoskooppeja ja opimme tuntemaan toisiamme vielä paremmin. Junamatka oli pitkä sekä uuvuttava. Jouduimme vaihtamaan junaa Tampereella. Koko päivä oli pitkä ja uuvuttava, sillä saavuimme perille Kokkolaan vasta 1.30. Kyllä kotiin päästyä suihku ja hyvät yöunet kelpasivat. Matka oli uuvuttava, mutta samalla erittäin antoisa ja saimme uusia elinikäisiä ystäviä.

~ Peppi

Erasmus-day

Torstaina vuorossa oli Erasmus-day. Päivän ideana oli tutustua siihen, miten muissa maissa käytetään digitaalisia välineitä oppimisessa. Näimme useita powerpoint esityksiä ja teimme niitä itsekin. Keskustelimme ryhmissä nettietiketistä, digitaalisista välineistä oppimisessa sekä mitä eri somekanavia muissa maissa käytetään. Kahoot! oli tuttu suomalaisille, saksalaisille sekä tanskalaisille, mutta norjalaiset eivätkä portugalilaiset olleet käyttäneet sitä aikaisemmin. Yllätyksenä tuli myös, kuinka whatsapp oli käytössä melkeinpä vain suomalaisilla. Muissa maissa Facebookia käytettiin enemmän. Nettietiketti tarkoittaa tapaa, kuinka käyttäytyä internetissä. Keskustelimme myös tästä ryhmissä. Portugalilaiset olivat tehneet hienon powerpoint esityksen aiheesta ja keskusteltuamme totesimme kaikkien olevan samaa mieltä siitä, miten netissä tulisi käyttäytyä; Netissä tulisi miettiä mitä sanoo sekä olla kohtelias kaikille.

Päivän aikana oli myös AllmØte, joka oli kuin koko koulun talent show. Norjalaiset kertoivat, että heillä on se kaksi kertaa vuodessa, syksyisin ja keväisin. Näimme siellä upeita laulu- sekä tanssiesityksiä ja ihailimme norjalaisten kykyä kannustaa toisiaan epäonnistumisissakin. Tämän jälkeen minä lähdin kylään uudelle norjalaiselle kaverilleni tapaamaan hänen koiraansa, Leena ja Sini menivät Sinin isäntäperheen luokse ja Teresa meni oman isäntäperheensä luo. Ikävä omaa karvaturriani kohtaan oli suuri, joten vähän pienempi versio omasta karvapallostani helpotti ikävään. Tämän jälkeen menimme isäntäperheeni luo valmistautumaan illan discoon.

Illalla menimme koululle syömään opettajien ja muiden erasmusoppilaiden kanssa. Ruokana oli tortilloja ja oli hauskaa päästä rennosti ruokailun yhteydessä juttelemaan muiden oppilaiden kanssa. Tämän jälkeen menimme discoon, mikä oli hauskaa, mutta me suomalaiset tunsimme itsemme hieman vanhoiksi kaikkien ollessa vähintään kaksi vuotta nuorempia. Se ei kuitenkaan estänyt meitä päätymästä tanssilattialle. Loppuillasta väsymys alkoi painaa ja mielet alkoivat mennä matalaksi. Mutkien kautta kaikki kuitenkin pääsivät turvallisesti isäntäperheidensä luo.

~ Peppi

-Vuonomatkailua-

4. päivä (21.9.2018)

Viikosta Norjassa oli jäljellä enää puolet, kun heräsin perjantaiaamuna. Tiivis aikataulu ja runsas englannin käyttö olivat alkaneet jo hieman väsyttää, mutta olin silti innoissani. Isäntäperheeni suloinen pikkusisko täyttäisi tänään vuosia! Herätimme hänet laulamalla Paljon onnea vaan englanniksi, minkä jälkeen norjalaiset esittivät oman versionsa onnittelulaulusta. Rytmi oli oikein tarttuva, joten ehkä pitäisi opetella siihen sanat.

Syötyämme syntymäpäiväaamiaisen minut ja portugalilainen huonetoverini ajettiin pieneen satamaan. Nousimme laivaan ja matka Hjørund -vuonolla saattoi alkaa. Maisemat olivat henkeäsalpaavan upeita, minkä seurauksena kävimme vuoron perään uhmaamassa kylmää tuulta saadaksemme lumihuippuisista vuorista kuvia. Alue on norjalaisille kansallisaarre, ja matkailijoiden kasvavassa suosiossa. Matkaoppaan mukaan se oli kerran kuitenkin lomakohde Euroopan kuninkaallisille.

        

          

-Hjørundin luontoa ja venevaja- 

-Satu Konola-Storbacka- 

Kun saavuimme seuraavaan satamaan, bussi odotti meitä laiturin vieressä. Hyppäsimme kyytiin ja lähdimme kaartelemaan kapeita norjalaisteitä vuorten välissä. Näimme lisää kauniita lumihuippuja ja vesiputouksia, sekä muutamia lehmiä ja lampaita, joista jälkimmäiset laidunsivat jyrkkiä vuorenrinteitä pitkin kuin luotuina ympäristöönsä.

Pysähdyimme ihmettelemään veden alle jääneen talon raunioita, mutta laineet olivat liian suuria, jotta rakennuksen rajoista olisi saanut selvää. Vuonon vesi oli uskomattoman kirkasta ja vihertävää, kenties jonkin vuorilta irtoavan mineraalin ansiosta.

Lopulta saavuimme matkan ensimmäiseen varsinaiseen kohteeseen: Hotel Union Øyeen. Euroopan aristokraatit ”löysivät” sen vuonna 1891, ja se on säilyttänyt alkuperäisen ylhäistyylinsä näihin päiviin asti. Alakerran seurahuoneen antiikkipiano ja rokokootyyliset kaiverrukset niin huonekaluissa kuin portaikossakin loivat menneen ajan tunnelmaa. Hotellista löytyi sekä Coco Chanelin että Henrik Ibsen nimeä kantavat huoneet, joissa kyseiset merkkihenkilöt olivat myös aikanaan yöpyneet. Kaikista tunnetuin huone oli kuitenkin nimeltään ”Det Blåt Rummet”, eli ”Sininen huone”.

        

                    

Tarinan mukaan hotellissa työskenteli 1800 -luvun lopulla Linda-niminen sisäkkö. Hän rakastui palavasti erään Saksan keisarin Wilhelm II:n upseerin kanssa, mutta upseerin vaimo kieltäytyi antamasta avioeroa. Tämä johti upseerin itsemurhaan. Kuultuaan tästä Linda järkyttyi ja hukutti itsensä hotellin lähellä kulkevaan vuonoon. Kyseessä oli surullisenkuuluisa ”kielletty rakkaus”, joka päättyi traagisesti molempien rakastavaisten turmioon. Tapahtuneen jälkeen hotellissa käyneet vierailijat ovat kertoneet kuulleensa nyyhkytystä ja askeleita Sinisessä huoneessa yöpyessään.

-Miss Linda? Kenties. Kuva riippui Sinisen huoneen seinällä-

-"Det Blåt Rummet / Sininen huone"

Vierailtuamme hotellissa suuntasimme takaisin laivalle. Se oli myöhässä, mutta ehdimme tämän ansiosta Suomi-jengin kanssa ottaa lisää valokuvia ja lämmitellä laiturin vieressä olevassa invavessassa. Ajatella nyt, että kaikista maailman paikoista sellaisen löysi pitkän laivamatkan päästä vuonon rannalta! Kun laiva saapui, se vei meidät Christian Gaard -nimiseen ravintolaan. Oppilaille tilattiin ruoaksi hampurilaiset ja opettajille kalakeittoa. Saimme myös kuulla, että Christian Gaard on osa pikkiriikkistä Trandalin kylää, jossa asuu vain 12 ihmistä. Yksi heistä oli laivamme kapteeni.

       

-Peppi ja Leena tahtoivat ottaa kuvan vuorien edessä. Tai siis Peppi halusi...-

  

Aivan ravintolan juuressa oli vanhaan mäntyyn kiinnitetty keinu. Se oli matkaajien suuressa suosiossa, ja kenties koko retken henkeäsalpaavin asia. Useita metrejä maanpinnan yläpuolelle ja kohti vuoria kiitäminen oli samaan aikaan upeaa ja kamalaa.

               

Paluumatkalla väsymys vyöryi ylitseni hyökyaallon tavoin ja annoin sille periksi ottaen koko loppumatkan kestävät päiväunet.

                

Kun laiva karahti takaisin aamun satamaan, suomalaisoppilaat olivat dilemman äärellä: mennäkö suunnitellusti suoraan Moa-kauppakeskukseen, vai käydäkö ensin kotona? Päädyimme aluksi viemään ylimääräiset tavarat isäntäperheiden luo, ja siistiytymisen ja tavarojenvaihdon jälkeen saattoi tuliaisten metsästys vihdoin alkaa. Meidän suomalaisten mukana oli myös yksi saksalainen oppilas, mutta tulimme mainiosti toimeen ja ostoksilla käynti sujui mutkitta. Kellon lähestyessä yhdeksää päätin palata isäntäperheeni luo, ja soitin kyydin sateiseen iltaan. Huonetoverini sekä Erasmus -projektiin kuuluva houst -poika olivat päättäneet osallistua lähistöllä järjestettäviin kotibileisiin, mutta halusin ottaa illan rauhassa ja päästä vällyjen väliin ajoissa. Minulle oli myös luvattu kotitekoista pitsaa iltapalaksi, joten totta kai koti vei voiton.

En joutunut pettymään – yllätyksekseni vietin yhden mukavimmista perheilloista isäntäperheeni kanssa, mitä olen koskaan eläessäni viettänyt. Katsoimme tv:stä Norjan Idolsia, söimme ja puhelimme. Nautin suuresti siitä yhteishengestä, minkä pelkkä tavanomainen jutustelu sai aikaan yhdistettynä rentoihin ja vastaanottavaisiin mieliin. Ajattelen edelleen, että sain Norjasta itselleni yhden pikkusiskon ja -veljen lisää, sekä kauan kaipaamani isoveljen. Isäntäperheeni vanhemmat olivat myös niin ystävällisiä, etten välillä meinannut tietää, miten päin olla.

Huonetoverini ja Erasmus-pojan palattua painuimme lopulta unten maille, sillä edessä olisi vielä pari tapahtumarikasta päivää Norjassa.  

~Sini

Atlanterhavsparken ja Klippfiskakademiet

Keskiviikkona lähdimme aamulla bussilla kohti Sandvikan rantaa, jossa sijaitsi päivän aktiviteetit, eli yhdessä ruoan tekeminen, turskan tutkiminen laboratoriossa sekä vapaa kiertely akvaariossa. Saavuttuamme perille oppilaat ja opettajat jaettiin kahteen sekaryhmään, joista toinen aloitti ruoantekemisellä ja toinen akvaariokierroksella.

Keittiössä meidät jaettiin neljään pikkukeittiöön, jossa oli eri maista oppilaita ja agendamme oli valmistaa norjalaista ruokaa buffet muodossa ja valmistimme mm. kalahampurilaisia, valaswrappeja ja murupiirakkaa.

Puolessa välissä päivää vaihdoimme toisen ryhmän kanssa paikkoja ja menimme katsomaan, kun akvaarion työntekijä Tommy leikkeli turskaa. Hän selosti englanniksi joka vaiheen ja saimme halutessamme katsoa ja koskea lautaselle laitettuja sisäelimiä. Joitakin oppilaita näkymät ällöttivät, mutta Suomen tiimin Leena ja Teresa olivat enemminkin innoissaan ja taisi turskan suolisto käydä Teresan sylissäkin. 

Tommyn turskatuokion jälkeen pääsimme kiertämään akvaariota omaan tahtiin ja ulkonakin pystyi käydä katsomassa pingviinejä, saukkoja ja hylkeitä.

Kiertelyn jälkeen kokoonnuimme kaikki yhdessä syömään valmistetun buffet aterian Klippfiskakademian tiloihin ja ruokapöydässä pääsimme opettamaan tanskalaisille ja saksalaisille oppilaille suomen kielen vaikeimpia sanoja, joten lentokonesuihkuturbiinimoottoriapumekaanikkoaliupseerioppilas tuli varmasti tutuksi.

Lähdimme takaisin bussilla noin klo. 15.00, jonka jälkeen loppuilta oli vapaata meillä oppilailla. Team Finlandin Teresa ja Sini lähtivät patikoimaan ja Peppi ja Leena menivät keilaamaan muiden projektimaiden oppilaiden kanssa.

Atlantic Sea-Park / Klippfiskakademiet

Leena