Näkymä junan ikkunasta
Sää ei ollut Sunnuntaina kovin hyvä. Koko aamupäivä oli sateinen ja vuoren huipulla sade tuli alas lumena. Sää huipulla oli myös niin tuulinen, että eteensä ei kyennyt nähdä viittä metriä pidemmälle.
Junalla ei päässyt huipulle asti, vaan
loppumatka piti nousta Cable carilla,
eli köysiratavaunulla.
Suomalaiset sään armoilla
Maisemia ei huipulta kovin paljon näkynyt, joten vietimme suurimman osan ajasta sisällä. Söimme vähän lounasta ja palasimme takaisin alas maan pinnalle.
Palattuamme vietimme vähän aikaa koululla, minkä jälkeen lähdimme kävelemään erääseen vuoristomökkiin syömään. Kävelymatka ylös mökkiin kesti noin 45 minuuttia ja nousu sinne oli hyvin jyrkkää. Mökkiin päästyämme olimme hyvin hikisiä ja väsyneitä, mutta onneksi paikan päällä sai ruokaa.
Kun olimme saaneet syötyä, jokainen maa sai esittää pienen ohjelmanumeron, jonka oli valmistellut iltaa varten. Suurin osa ryhmistä lauloi joululauluja, mutta mukana oli myös yksi leikki.
Saksalaiset esittivät joululaulusikermän
Esityksien jälkeen oli aika antaa palautetta, minkä jälkeen sanoimme hyvästit toisillemme. Paluumatkalle alas saimme soihdut valaisemaan tietä. Onnekseni minun ei tarvinnut odottaa junaa Garmischista hostini kotikylään Murnauhun, vaan sain autokyydin sinne.
Soihtujen valossa oli mukavampi
kävellä alas
Hostiin palattuani minun täytyi vielä pakata matkalaukku aamun lähtöä varten. Samalla ehdin hyvästellä hostini, Julian ja samassa perheessä majoittuvan portugalilaisen, Sofian. Nukkumaan mennessä oli vähän haikea olo.
-Elli
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti