Perjantaiaamu oli hyvin lämmin ja rauhallinen. Kokoonnuimme koululla ja pidimme Erasmus-dayn. Jokainen maa valitsi etukäteen YK:n Kestävän kehityksen tavoitteista kaksi, joista piti maksimissaan kymmenen minuutin esityksen. Me valitsimme numerot 12. ‘Responsible consumption and production’ ja 13. ‘Climate Action’ aiheiksemme.
Kulttuurierot tulivat esille
varsinkin portugalilaisten aikataulujen noudattamisessa. Teach&Learn
-esitykset alkoivat kello 11 ja aluksi kaikki toimi suunnitelmien mukaan muiden
maiden kertoessa puheissaan mm. ilmastonmuutoksesta, köyhyydestä ja omasta
koulujärjestelmästään Etenimme esityksissä aiheen numeron mukaan, joten olimme
varautuneet puhumaan viimeisten joukossa. Yhtäkkiä kuitenkin tuli ilmoitus
kahvitauosta ja vaikka ajankohta hämmästytti, lähdimme tauolle.
Palasimme puolen tunnin jälkeen
esitysten pariin. Ensin puhuivat norjalaiset, sitten saksalaiset ja viimeiset
kolme esitystä olivat portugalilaisten. Tähän mennessä olimme jo ratkeamassa
jännityksestä, täysin varmoja että vuoromme on pian ja saamme puheet pois alta,
kun esitykset katkaistaan jälleen kerran. Lounasaika.
Näin jälkeenpäin ajateltuna,
turhautumiset aikataulujen sekavuudesta viiden päivän ajalta purkautuivat
varmastikin tässä samalla. Olimme kaikki ärsyyntyneitä ja hermostuneita
esityksestä (tosin jotkin enemmän kuin toiset [minä]), varsinkin kun ohjelma
oli alkanut kaksi tuntia sitten ja odotimme vieläkin ensimmäistä
puheenvuoroamme.
Lopulta kuitenkin kahden aikaan
iltäpäivällä pääsimme esittämään puheemme (joka meni todella hyvin, vaikka näin
itse sanonkin) ja ohjelman päätyttyä pelasimme kaikki yhdessä lentopalloa.
Lentopallo-otteluiden ja
jäähyväisillallisen välissä oli hieman aikaa käydä hostien luona, tosin se ei
riittänyt omalle porukalleni. Pääsin illalliselle 45 minuuttia myöhässä, vaikka
hostini oli vakuutellut että kaikki tulisivat olemaan niin myöhässä ettei
kukaan huomaa meidän poissaoloamme.
No, ei sillä että ajoissa
paikalla oleminen olisi vaikuttanut paljoa tilanteeseen. Päivän aikana olin
huomannut hankaluuksia nieleskelyssä ja se paheni iltaa myöten kunnes
yhdeksältä löysin itseni hostini autosta opettajat takapenkillä matkalla
päivystykseen. Ei täysin mihin odotin päätyväni perjantai-iltana.
Positiivisesti ajateltua päästiin siis tutustumaan myös portugalilaiseen terveydenhoitojärjestelmään,
joka olikin ihan sujuva.
- Eevi ja Sofia
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti