Tunnelmia reissun jälkeen

Huh, reissumme on nyt ohi ja olemme päässeet takaisin arjen makuun täällä koti-Suomessa. Joudun jo nyt toteamaan, että ikävöin saksalaista ruokaa, halpoja hintoja ja kaikkia niitä ihmisiä, joiden kanssa sain tuon unohtumattoman viikon jakaa. Meidän reissumme oli aivan huikea ja kaikki sujui ilman suurempia ongelmia.
  Meitä lähti Garmisch-Partenkircheniin kaksi oppilasta Kiviniityn toimipaikasta ja kaksi oppilasta Yhteislyseon toimipaikasta. Järjen ääniksi matkaamme lähti myös kolme maailmaa nähnyttä opettajaa. Kahdella meistä oppilaista ei ollut kovin paljon kokemusta matkustamisesta, joten oli mukavaa, että ihanat kanssamatkaajamme auttoivat ja kannustivat meitä. Matkajännitystä helpotti myös se, että opettajamme olivat niin mahtavia ja huolehtivat meistä mitä parhaimmalla tavalla. 

Meidän mahtava Suomi-tiimi!

 Vierailimme matkamme aikana mitä huikeimmissa paikoissa: Kiipesimme mäkihyppytorniin, menimme Saksan korkeimmalle vuorelle Zugspitzelle, kiertelimme Münchenissä ja ihailimme upeaa Partnachgorgea. Garmisch-Partenkirchenin maisemat olivat jotain sellaista, joita en ollut koskaan ennen nähnyt ja ne jäävät varmasti ikuisesti meidän jokaisen mieleen.

Zugspitzellä oli sään vuoksi hieman huonot näkymät mutta kokemus oli silti mahtava.

Münchenin kaupungintalo

Partnachgorge

Garmisch-Partenkirchenin kuuluisa mäkihyppypaikka

Erasmus+-projektin mukana Garmisch-Partenkircheniin saapui myös norjalaisia, tanskalaisia ja portugalilaisia. Luonnollisesti menossa mukana olivat myös saksalaiset. Pääsimme käyttämään reissun aikana hyvin monipuolisesti kielitaitoamme. Puhuimme niin saksaa, englantia kuin ruotsiakin. Etenkin englannin kielen taitomme parani, ja saimme lisää rohkeutta ja itsevarmuutta käyttää kielitaitoamme.

Lähes koko erasmus+ -tiimimme mäkihyppytornin huipulla

Matkan aikana maistelimme saksalaisia ruokia ja tutustuimme muutenkin saksalaiseen kulttuuriin. Asiaa auttoi se, että yövyimme host-perheissä, joissa pääsimme näkemään tavallista saksalaista arkea. Saksalainen ruoka oli herkullista ja maistelimme saksalaisia erikoisuuksia aina tilaisuuden tullen. Huomasimme myös matkamme aikana, että saksalaisten käsitys kylmästä eroaa melko suuresti suomalaisten käsityksestä. Ennen matkaa saksalaiset hostimme varoittelivat meitä todella kylmästä säästä ja me suomalaiset luonnollisesti ajattelimme, että Saksassa on sitten varmasti ihan kunnolla pakkasta. No toisin kävi. Todellisuudessa lämpötila Garmisch-Partenkirchenissa oli joka päivä plussan puolella ja meillä suomalaisilla oli jatkuvasti kuuma. No ainakin tässä asiassa suomalaiset ja saksalaiset eroavat melko paljon toisistaan.

Apfelstrudelia Zugspitzen huipulla

Maisemia Garmisch-Partenkirchenin kaduilta

Tutustuimme matkan aikana moniin ihaniin ihmisiin niin Suomesta kuin muualta maailmastakin. Saimme paljon uusia ystäviä, joiden kanssa meillä oli aina hauskaa. Saimme matkastamme monia upeita ja unohtumattomia muistoja, jotka jäävät ikuisesti mieliimme.

-Elisa 

Kotia kohti

Maanantaiaamuna klo 6.30 matkamme kohti Suomea alkoi. Tunnelmat olivat haikeat mutta toisaalta olimme innoissamme, kun pääsimme taas kotiin. Lähdimme bussilla Garmisch-Partenkirchenistä klo 6.30 kohti Münchenin lentokenttää. Olimme kaikki niin väsyneitä, että jatkoimme uniamme bussissa muutaman tunnin ajan. 

Onneksi bussissa oli sen verran pimeää, että nukahtaminen oli helppoa.

  

Saavuimme Münchenin lentokentälle noin klo 9.30.  Münchenin lentokenttä oli valtava, joten kesti jonkin aikaa, että löysimme oikeaan paikkaan. Matkalaukkujen luovutuksen ja turvatarkastuksen jälkeen ostimme välipalaa ja kävimme tax free -kaupoissa ostamassa viimeiset tuliaiset Suomeen. Vaikka tax free -myymälöiden hinnat olivat Müncheninkin lentokentällä melko kalliit, olivat ne kuitenkin (luonnollisesti) halvempia kuin Suomessa. 

Ellin fiiliksiä lentokentältä

Münchenin lentokenttä

Lentomme oli tarkoitus lähteä klo 12 mutta lähtömme hieman viivästyi, koska traktori, jonka olisi pitänyt työntää lentokonetta, että se pystyisi peruuttaa, oljo ensimmäisenä  päivänä toivoneet pääsevänsä aasialaiseen ravintollai jossain muualla. Muutaman kymmen minuutin odotellun jälkeen traktori ilmestyi ja lentomme kohti Suomea alkoi. Saavuimme Helsinki-Vantaan lentokentälle klo 15 paikallista aikaa.  

  

Saatuamme matkalaukkumme suuntasimme kohti Tikkurilaa.  Junamme lähti vasta klo 18.30, joten meillä oli paljon aikaa käydä syömässä ennen pitkää junamatkaa. Opettajamme olivat jo ensimmäisenä matkustuspäivänä toivoneet pääsevänsä aasialaiseen ravintolaan Tikkurilassa mutta silloin ei ollut tarpeeksi aikaa. Heidän toiveensa kuitenkin toteutui, kun menimme syömään sinne ennen junan lähtöä. Täytyy kyllä myöntää, että ravintolan ruoka oli juuri niin hyvää, kuin opettajamme olivat meille aikaisemmin kehuneet.  

 Saavuimme Kokkolaan noin klo 22.40. Junamme oli tietysti myöhässä mutta tärkeintä oli, että pääsimme perille. Vaikka reissumme oli aivan huikea, oli silti ihanaa päästä taas nukkumaan omaan sänkyyn.  

    

-Elisa