sunnuntai 23. syyskuuta 2018

-Juna-asemilla ja lentokentillä-


Norjanreissu alkaa (17.9.2018)

Yhdeksältä herääminen oli helppoa. Viimeiset tarkistukset, kyllä, en ole unohtamassa mitään, ja yhtäkkiä olikin aika lähteä juna-asemalle. Olin erittäin innoissani, mutta myös hieman hermostunut. Mitä jos tulisin mokaamaan jotain pahasti, hukkaisin esimerkiksi passini tai lompakkoni, tai lentomme peruttaisiin? Kaikki huolet kuitenkin katosivat, kun sanoin hyvästit isälleni (luojan kiitos hän oli kotona hoputtamassa minua, sillä muuten olisin myöhästynyt junasta). Tilalle jäi vain uteliaan odottava tunnelma, sillä aavistin jo silloin matkan tulevan olemaan menestys. Tapasin muut oppilaat ja opettajat juna-asemalla, ja 16.45 istuimme jo junassa matkalla Helsinkiin.

Saavuttuamme Helsinkiin puoli kolmelta suuntasimme suoraan lentokentälle. Baggage dropin jälkeen päätimme jakautua ryhmiin ja lähteä etsimään jotain syötävää. Päädyimme kahden oppilaan Kiviniitty -edustuksella Burger Kingiin, missä onnistuin lähes sotkemaan tilaukseni puhumalla myyjälle suomen ja englannin sekoitusta. Sähellyksestä huolimatta saimme ruokamme, ja nopean kahvitauon jälkeen oli aika suunnata turvatarkastukseen. Monet ihmiset eivät pidä ollenkaan tästä osasta matkustamista, mutta jostain syystä minulla ei ole koskaan ollut ongelmaa tarkastusten kanssa. Kenties vain luotan todella vahvasti siihen, että tarkastushenkilökunta tietää, mitä on tekemässä.

Lentomme oli tarkoitus lähteä Helsingistä Osloon kello 18.26, ja mielestäni se myöhästyi hieman (toiset väittävät jälkikäteen muuta, mutta pysyn kannassani). Lennon koko kesto oli yhden ja puolen tunnin luokkaa, mutta koska Norjan aikavyöhyke on tunnin Suomea jäljessä, astuimme Norjan kamaralle 19.27 paikallista aikaa. Nappasimme ensimmäiset ryhmäkuvat oppilaiden kesken vihreän sammalseinän edessä lentokentän aulassa, ja pienten sekaannusten jälkeen löysimme tiemme lentokoneelle johtavalle portille. 

-Helsinki - Oslo take off-

-Auringonlaskuviboja ennen Osloon laskeutumista-

-Team Finland-

-Ålesundin valoja 22 jälkeen illalla-

Kerkesimme myös sanoa ensimmäiset heit Erasmus+ -projektissa mukana oleville portugalilaisille, jotka olivat saapuneet yölennolla Osloon ja viettäneet kuluneen päivän keskustassa kiertelemässä. Samalla tapasin ensimmäistä kertaa tulevan huonetoverini, jonka kanssa tulisin viettämään seuraavan viikon houst-perheessä.

Toinen lento kesti vain reilut puoli tuntia, mutta se sisälsi paljon enemmän turbulenssia. En suoranaisesti pelkää lentämistä, mutta ikkunasta peilautuva säkkipimeys ja tärisevä kone eivät olleet miellyttävimpiä asioita, joita koin reissun aikana. Onneksi en ollut matkassa yksin, ja laskeuduimme turvallisesti Ålesundin rannikkokaupunkiin. Kohtalolla oli kuitenkin vielä yllätyskortti hihassaan, sillä toinen matkalle lähteneistä opettajista ei saanut matkalaukkuaan.

Kun laukkuasiaa lähdettiin selvittämään, lentokentälle vastaan saapunut Spjelkavik Ungdomsskolen rehtori johdatti muut pieneen minibussiin odottamaan. Portugalilaiset olivat saapuneet samalla koneella Ålesundiin, joten aloitimme hieman väsyneen mutta antoisan keskustelun ja tutustumisen. Kello oli jo lähempänä puolta yötä, kun lähdimme ajamaan kohti opettajien hotellia. Aloimme heti stereotypioiden rikkomisen huudattamalla Ukkometsoa ja laulamalla kovaan ääneen kappaleen mukana. Hiljaisuus ja ujous suomalaisia kuvaavina sanoina joutivat siis romukoppaan jo ensi metreiltä lähtien.

Hämmästyksekseni sain myös kuulla, että alitimme matkan aikana kolme merenalaista autotunnelia. Tunnelien rakentaminen on yleistä Norjassa, sillä kuten Ålesund, moni norjalainen kaupunki on rakennettu saarille. Ohitimme matkan aikana muutamia tunnelityöosuuksia, mutta pimeyden takia maisemat muistuttivat lähinnä Suomea. Hotellille päästyämme esittelimme itsemme nopeasti isäntäperheille, ja suuntasimme kohti kotia. Syvällisempi tutustuminen tapahtuisi myöhemmin, sillä päällimmäisenä kaikkien mielessä oli hyvien yöunien nukkuminen.

~Sini