Erasmus+ -projektimme käynnistyi projektikoulujen koordinaattoriopettajien yhteistapaamisella, jota isännöi tanskalainen partnerikoulumme Efterskole Solgården Jyllannissa sijaitsevassa 2000 asukkaan Tarmin pikkukaupungissa. Viikkomme alkoi kahdella tiivistahtisella työpäivällä koulun neuvotteluhuoneessa. Laadimme projektimme tarkan aikataulun, sovimme yhteisistä säännöistä tapaamisten aikana ja perehdyimme erityisen tarkasti tulevan kevään opiskelijatapaamiseen Portugalin Farossa, sen sisältöön, toteutukseen ja kunkin maan vastuualueisiin, jotta tapaamisesta saadaan opiskelijoillemme mahdollisimman onnistunut ja elämyksellinen tapahtuma.
Projektiryhmämme yhteistyö sujui mallikkaasti, vaikka päivät venyivät pitkiksi ja käsiteltävää asiaa oli paljon. Kaikkia koordinaattoriopettajia yhdistää into päästä osallistumaan kaksivuotiseen projektiimme.
Efterskole Solgården
Työpäivien jälkeen tanskalaiset isäntämme Peter ja Anders järjestivät meille tanskalaista hyggeä. Tanskalaisillahan on tämä maailmankuulu taito viihtyä ja nauttia elämästä hyvän ruuan ja kauniin sisustuksen äärellä. Ensimmäisenä iltana kokoonnuimme paikallisiin tuotteisiin erikoistuneeseen ravintolaan, nautimme ihanasta ruuasta ja antoisista keskusteluista, jotka liikkuivat luonnollisesti kouluaiheissa: koulujärjestelmiemme, koulumuotojemme, opiskelijoidemme arvomaailmojen ja opettajien roolien vertailemisessa.
Solgårdenin opiskelijat olivat valmistautuneet projektiin ja vierailuumme etsimällä etukäteen tietoa kaupungeistamme. Myös Kokkolasta oli löydetty kuvia ja perustietoja. Me esittelimme opiskelijoille koulumme ja he puolestaan kuljettivat meitä Solgårdenin tiloissa ja kertoivat kouluarjestaan siellä. Koska Solgården on sisäoppilaitos, opiskelijat huolehtivat yhdessä omien huoneidensa ja pyykkiensä lisäksi yleisten tilojen siisteydestä ja ruokailujen järjestämisestä. Yhteishenki koulussa teki meihin kaikkiin vaikutuksen.
Työn vastapainoksi pääsimme myös retkeilemään ja tutustumaan Jyllannin kauniiseen rannikkoon. Konttailimme toisen maailmansodan aikaisissa bunkkereissa, keräsimme Pohjanmeren aaltojen hiomia kiviä, herkuttelimme maatilapuodin kahvilassa, ehdimme ostoksillekin ja päädyimme viettämään iltaa isäntämme Peterin kauniille kesäasunnolle, jonne meille oli katettu tapas-illallinen.
Vierailumme kolmantena aamuna siirryimme junalla Tarmista Kööpenhaminaan, jossa meitä odotti mahdollisuus tutustua kaupunkiin mereltä käsin isäntiemme järjestämällä kanavaristeilyllä. Kööpenhaminan symboli, Pieni merennneitokin nähtiin – tosin pyrstöpuolelta. Kööpenhamina oli jouluasussaan viehättävä: kiertelimme joulutoreilla ja ihailimme kävelykatu Strögetin jouluisia näyteikkunoita. Mukaan tarttui tietysti joulukoristeita omiin koteihimme vietäviksi.
Torstai oli jälleen omistettu työnteolle: Meille saapui luennoimaan Tanskassa hyvin arvostettu kasvatustieteilijä Carsten Hjorth Petersen, joka piti ryhmällemme työpajan koulumaailmassa vallitsevista arvoista ja normeista sekä opiskelijoiden ja opettajien keskinäisistä suhteista. Carsten osoittautui olevan erinomainen ja helppotajuinen luennoitsija, joka tarjosi meille paljon ajateltavaa myös kotiin viemisiksi. Iltapäivällä työstimme oppimaamme sekaryhmissä ja pohdimme sen soveltamismahdollisuuksia erilaisissa keksityissä koulumaailman tilanteissa.
Antoisa mutta raskas päivä lopetettiin hyggeen Kööpenhaminan tivolissa, joka oli koristeltu miljoonilla jouluvaloilla. Vietimme viimeistä yhteistä iltaa Tivolin italialaisessa ravintolassa, ihailimme tanssivien suihkulähteiden valoshowta ja hurjapäisimmät uskaltautuivat ajelemaan vuoristoradalle.
Perjantai, viimeinen matkapäivämme, alkoi yhteisellä kokoontumisella, jossa arvioimme matkamme antia ja päätimme vielä viimeisistä Portugalin tapaamisen yksityiskohdista. Loppupäivä oli varattu kunkin maan omaksi ajaksi, joka meidän suomalaisten tapauksessa tarkoitti tuliaisostoksia ja smörrebrödia yhdessä Nyhavnin viehättävistä kalaravintoloista ennen lentoa Helsinkiin, Kokkolaan ja arkeen.
Olemme kiitollisia mahdollisuudesta päästä osallisiksi tähän inspiroivaan kansainväliseen projektiin. Erityiskiitos menee tanskalaisille isännillemme, jotka järjestivät meille tämän innostavan ja antoisan viikon.
Milja Rannisto ja Emmi Heino
